Priorisointi – totuus treenistä ja ravinnosta, jota et ehkä halua kuulla

Priorisointi ratkaisee

Treenissä ja ravinnossa pätee yllättävän yksinkertainen sääntö:
se kehittyy, mihin keskityt.

Lopulta kyse ei ole ajasta, tiedosta tai rahasta – vaan priorisoinnista.

Olen CrossFit-setä, joten heilutan avoimesti CrossFit-lippua ja kehotan ihmisiä priorisoimaan liikunnan ja itsestä huolehtimisen korkealle. En siksi, että CrossFit olisi ainoa oikea tapa liikkua tai syödä, vaan siksi, että keho ja mieli eivät toimi ilman huolenpitoa.

Suurin osa ihmisistä tietää jo, mitä pitäisi tehdä:

• liikkua säännöllisesti

• syödä riittävän järkevästi

• nukkua kohtuullisesti

Silti arki täyttyy “ei nyt ehdi” -ajatuksista. Ei siksi, että ihmiset olisivat välinpitämättömiä – vaan siksi, että nämä asiat jäävät liian alas prioriteettilistalla.

“Minulla ei ole aikaa” – tutuin selitys

Treenissä se kuuluu näin:
“En ehdi liikkua.”

Ravinnossa se kuuluu näin:
“En ehdi syödä hyvin.”

Molemmissa tapauksissa totuus on usein sama.
Aikaa kyllä löytyy niille asioille, jotka koemme tärkeiksi.

Liikunta ei vaadi kallista salikorttia tai täydellistä ohjelmaa.
Ravinto ei vaadi superfoodeja, keittiövaakoja tai tuntien meal preppiä.

Ulkoilu, ulkokuntosalit, kuntoportaat.
Perusruoka tavallisesta ruokakaupasta.
Säännöllisyys ja kohtuullisuus.

Suurimmalle osalle ihmisistä kyse ei ole resurssien puutteesta, vaan tavoista ja valinnoista.

Usein kuulee myös suoran väitteen:

“Minulla ei ole aikaa liikunnalle.”

Todellisuudessa useimmiten kyse on siitä, ettei asiaa ole priorisoitu niin, että aikaa syntyisi.

Arkeen voi lisätä aktiivisuutta yllättävän helposti:
kävelyä, portaiden käyttöä hissin sijaan, työmatkaliikuntaa ja pieniä liikkuvia hetkiä päivän aikana.

Sen lisäksi jo 3–5 tuntia treeniä viikossa riittää viemään kuntoa merkittävästi eteenpäin.

Onko arki oikeasti niin kiireistä, ettei siihen mahdu kolmea tuntia liikuntaa viikossa?

Yhden treenin ei tarvitse olla pitkä.
Jo 20 minuutissa voi tehdä todella tehokkaan harjoituksen.

Kehonpainoliikkeet ja esimerkiksi kahvakuula riittävät pitkälle. Niillä voi rakentaa huomattavasti kovemman kunnon kuin moni kuvittelee.

Lopulta kyse on nimenomaan priorisoinnista.
Parempaan kuntoon pääseminen ei vaadi ihmetemppuja – vaan johdonmukaista tekemistä viikosta toiseen.

Ja jos yksin liikkeelle lähteminen tuntuu vaikealta, paras ratkaisu on usein hakeutua samanhenkisten ihmisten seuraan yhteisen harrastuksen pariin.

Laji voi olla mikä tahansa.
Mutta myönnän rehellisesti:

CrossFit-setänä minä liputan tietenkin CrossFitin puolesta.

Mutta entä ne, joilla oikeasti on haastavaa?

Tämä on tärkeää sanoa ääneen:
kaikille nämä asiat eivät ole helppoja.

En ole missään asemassa sanomaan yksinhuoltajalle, vuorotyöläiselle tai uupuneelle vanhemmalle, että “kyllä sinun vain pitäisi”. Elämäntilanteet ovat todellisia ja kuormitus voi olla valtavaa.

Ja silti – näen tämän joka päivä.

Näen yksinhuoltajia, joilla on useampi lapsi ja silti aikaa liikkumiselle.
Näen pienten vauvojen vanhempia, jotka huolehtivat sekä syömisestään että jaksamisestaan.
Näen ihmisiä, joilla on vaativa, stressaava työ ja haastavat työajat – ja silti he pitävät perusasiat kasassa.

Ei siksi, että heillä olisi enemmän aikaa.
Vaan siksi, että he ovat tehneet erilaisen priorisointipäätöksen.

On siis mahdollista taistella mahdottomia tilanteita vastaan ja silloin pienikin muutos kohti parempaa voi olla merkittävä.

“Terveellisesti syöminen on kallista” – sitkeä myytti

Yksi yleisimmistä syistä, miksi ravinto jätetään retuperälle, on väite:

“Minulla ei ole varaa syödä terveellisesti.”

Useimmiten tämä ei pidä paikkaansa.

Terveellinen syöminen on kallista vain, jos se mielletään:

• erikoistuotteiksi

• superfoodeiksi

• proteiinipatukoiksi ja valmisjuomiksi

• trendidieeteiksi

Kun ravinto rakennetaan perusasioiden varaan, se on usein edullisempaa kuin satunnainen napostelu, noutoruoka ja heräteostokset.

Tavalliset perusraaka-aineet:

• kaurahiutaleet

• peruna, riisi, pasta

• kananmunat

• jauheliha, kana, pakastekala

• pavut ja linssit

• pakastevihannekset

Näillä saa ravitsevaa, täyttävää ja järkevää ruokaa kohtuullisella budjetilla.

Raha ei yleensä kaadu ruokaan – vaan:

• huonoihin välipaloihin

• impulssiostoksiin

• kiireessä tehtyihin pikaratkaisuihin

Ja jälleen: kyse ei ole tietämättömyydestä.
Kyse on suunnittelusta ja priorisoinnista.

Miksi toiset onnistuvat ja toiset eivät?

Usein puhutaan motivaatiosta, itsekurista tai luonteenlujuudesta. Ne kuulostavat uskottavilta selityksiltä, mutta harvoin ne osuvat ytimeen.

Todellisempi vastaus on tämä:

Kyse on opituista tavoista.

Tavat toistuvat.
Toistuvat tavat rakentavat identiteettiä.
Ja identiteetti alkaa ohjata elämää.

Jos et liiku tai syö järkevästi, et välttämättä ole laiska tai välinpitämätön.

Sinulla ei vain vielä ole sellaista tapaa – eikä identiteettiä – jossa nämä asiat kuuluvat arkeen.

Identiteetti ratkaisee enemmän kuin motivaatio

“Minä olen ihminen, joka liikkuu.”
“Minä olen ihminen, joka huolehtii syömisestään.”

Kun nämä lauseet alkavat tuntua todelta, valinnat eivät enää vaadi jatkuvaa tahdonvoimaa. Ne tapahtuvat, koska ne ovat linjassa sen kanssa, kuka olet.

Siksi treeni tai ravinto ei koskaan onnistu pitkässä juoksussa pelkkänä projektina.

Ne onnistuvat vasta silloin, kun niistä tulee osa identiteettiä.

Ympäristö ja tuki tekevät muutoksesta mahdollisen

Harva rakentaa näitä tapoja yksin.

Valmentaja, yhteisö ja kannustava ympäristö tekevät järkevästä liikkumisesta ja syömisestä normaalia. Kun ympärillä on ihmisiä, joille nämä asiat ovat arkea, kynnys madaltuu ja valinnat helpottuvat.

Silloin treeni ei ole “ylimääräinen asia” kalenterissa.
Ja ravinto ei ole jatkuva päänsisäinen taistelu.

Ne ovat osa elämää.

Lopuksi: epämiellyttävä mutta vapauttava totuus

Treenissä ja ravinnossa ei ole kyse täydellisyydestä.
Ei kurinalaisuudesta.
Ei sankariteoista.

Kyse on tästä yhdestä asiasta:

Mitä pidät elämässäsi niin tärkeänä, että sille on aina tilaa?

Kun liikkuminen ja ravinto nousevat tarpeeksi korkealle prioriteettilistalla, aika järjestyy, ratkaisut löytyvät ja identiteetti alkaa muuttua.

Ei yhdessä yössä.
Vaan askel kerrallaan.
Ja juuri siksi se toimii.

– Atte