Vanhukset ja lapset treenaa samalla ohjelmalla – hullua vai nerouden merkki?

Greg Glassman kirjoitti vuonna 2003 artikkelin nimeltä Seniors and Kids.

Yksi kohta siitä on jäänyt mieleeni pysyvästi:

"The needs of the Olympic athlete and our grandparents differ by degree, not kind. One wants functional competence to stay out of the nursing home. The other wants functional dominance to win medals."

Olympiaurheilijan ja isovanhempiemme tarpeet ovat pohjimmiltaan samat. Ero on vain tasossa. Toinen haluaa säilyttää riittävän toimintakyvyn selvitäkseen arjesta ja välttääkseen hoivakodin. Toinen haluaa kehittää toimintakykynsä huipputasolle voittaakseen mitaleita.

Lue se uudelleen.

Ei eri liikkeitä. Ei eri metodeja. Ei eri filosofiaa.

Sama ohjelma, eri intensiteetillä.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä

Meillä CrossFit Lappeenrannassa samassa treenissä voi olla 20-vuotias opiskelija, 50-vuotias yrittäjä ja yli 65-vuotias eläkeläinen.

He tekevät saman treenin.

Liikkeet skaalataan. Painot vaihtelevat. Liikeradat mukautuvat.

Mutta ohjelma on sama.

Tämä ei ole kompromissi. Se on tarkoituksellinen valinta joka perustuu siihen, mitä ihmiskeho oikeasti tarvitsee läpi elämän.

Voima. Kestävyys. Koordinaatio. Liikkuvuus. Tasapaino.

Nämä tarpeet eivät katoa iän myötä. Ne korostuvat.

Ikäihminen tarvitsee samaa kuin urheilija

65-vuotias tarvitsee voimaharjoittelua enemmän kuin 25-vuotias, ei vähemmän.

Lihasmassa vähenee ikääntyessä luonnostaan. Jos sitä ei aktiivisesti ylläpidetä, seuraukset näkyvät toimintakyvyssä, tasapainossa ja itsenäisessä selviytymisessä.

Fysioterapeuttina olen nähnyt tämän konkreettisesti. Kaatumistapaturmat, lonkkamurtumat ja toimintakyvyn nopea lasku liittyvät usein siihen, että lihasvoima on päässyt rapistumaan vuosien kuluessa.

Paras ennaltaehkäisy on sama asia jota teemme salilla joka päivä.

Ja lapset

Toisessa päässä spektriä ovat lapset.

Meidän CrossFit Kids -tunneilla liikkeet ovat samoja kuin aikuisilla: kyykky, punnerrukset, juoksu, heitto.

Ei siksi että haluamme tehdä lapsista urheilijoita. Vaan siksi että haluamme opettaa heille liikkumisen perustaidot kun oppiminen on helpointa.

Lapsi joka oppii liikkumaan monipuolisesti ja oikein, kantaa sen mukanaan koko elämän.

Se on parempi lahja kuin mikään muu.

Sama filosofia, eri toteutus

Glassman oivalsi jotain oleellista.

Hyväkunto ei ole nuorten etuoikeus. Se ei ole urheilijan erikoisuus. Se on ihmisoikeus ja -velvollisuus iästä riippumatta.

Kun 70-vuotias jäsenemme tekee ilmakyykyn puhtaasti ja nousee ylös lattialta ilman käsiä, se on yhtä vaikuttavaa kuin nuoren urheilijan uusi ennätys.

Ehkä vaikuttavampaa.

Koska se tarkoittaa itsenäisyyttä. Toimintakykyä. Elämänlaatua.

Juuri siitä tässä on kyse.

Something beats nothing, läpi elämän.

Atte