Kun hengitys sattuu, elämä helpottuu!

Aten blogi joka käsitteli ihmisen oman lähdekoodin muokkausta ja ohjelmistopäivitystä Crossfitin keinoin osui hienosti omaan ajatusmaailmaani, ja ajattelinkin jakaa hieman ajatuksiani että miksi vuodesta toiseen käyn lentokentän päädyssä kärsimässä.

Jokainen Crossfittiä harrastanut tunnistaa hetken wodissa, kun kolmasosan kohdalla ajatukset harhailevat hetkeen, jolloin tuska on ohi ja hengitys ei enää satu kurkkuun. Puolessa välissä kelloa vilkaistessa kysymykset siitä että miksi “Miksi teen näin itselleni?” hiljenevät, ja toivo siitä että ehkä tämä on joskus ohi herää.
On päiviä jolloin puolivälin jälkeen täysillä päätyyn painamiseen suunnitelmaa pitää itsesuojeluvaiston nimissä hieman muuttaa huomataksesi kuitenkin, että viimeisellä kymmenellä sekunnilla pystyt tuplaamaan vauhtisi.

Tämä kuvaa hyvin perinteistä minun pään sisäistä taistelua perinteisen treenin keskellä.
Raahaudun salille innoissani päivän treenistä, kuitenkin perinteiseen tapaan valitan niistä liikkeistä jotka wodissa sattuvat olemaan juuri minulle vaikeita tai haastavia.

Parhaimpia muistoja Crossfit harrastuksen aikana ovat minulle kuitenkin ne hetket ja oivallukset, jolloin olen onnistunut jossain ennen haastavassa asiassa.
Yhtäkkiä huomaan että kuinka ennen niin epämiellyttävä asia onkin varsin mukavaa, kun epäonnistumisen sijaan koen onnistumisen elämyksiä.

Minulta usein kysytään että miksi kidutan itseäni saimaan ympäripyöräilyillä, maratoneilla tai muilla tempauksilla, jotka eivät välttämättä kaltaiselleni penkkipunnerrusta varten syntyneelle ihmiselle ole kehonomaisia.
Näissä kaikissa on sama syy kuin Crossfitin harrastamisessa:
Elämä on suhteellista. Kun tekee vaikeita asioita niin muista asioista tulee suhteellisesti helpompia.

Jokainen joka on opiskellut, tehnyt kotitöitä tai lenkkeillyt kahdeksan ja neljän välillä oravanpyörässä tunnistaa tilanteen kun edessä on epämukava asia jota ei haluaisi juuri nyt tehdä tai ainakaan aloittaa.
Omissa pienissä aivoissani yhdistän nämä hetket niihin hetkiin, kun katson ylätankoa ja mietin että viimeisillä voimillani pitäisi vielä muutama leuka vetää, jotta pääsen seuraavalle kierrokselle ja voin olla tässä hetkessä muutaman minuutin päästä uudestaan.

Crossfitin harrastaminen ja vaikeiden asioiden tekeminen viikoittain, tai jopa päivittäin muuttaa omaa perspektiiviä siten, että uusien asioiden opettelu, epämukavien asioiden aloittaminen ja suorittaminen tai esimerkiksi sielua syövän palaverin kestäminen ei tunnu suhteellisesti yhtään niin epämukavalta, kun edellisenä päivänä olet todistanut itsellesi että pystyt tekemään wodin loppuun vaikka oksettaa.

Kun seuraavan kerran mietit, että löysäiletkö vai painatko päätyyn asti treeneissä, niin vastauksesi vaikuttaa myös siihen, että kuinka suhteellisen suuri seuraava matkallesi sattuva haaste on.

Vieraskynä terveisin,
Ville Kuusela

Ps. siksi full send!