Tiinan tarina: CrossFitiltä kohti maratonia – verta, hikeä ja kyyneleitä (ja vähän naurua)

Haastattelussa Tiina, joka juoksi ensimmäisen täyspitkän maratoninsa syksyllä 2025. Tarina pitkäaikaisesta haaveesta, sinnikkäästä harjoittelusta ja hetkistä, jolloin ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa eteenpäin.

Tausta – mistä kaikki lähti?

Tiina aloitti CrossFitin syyskuussa 2023. Innostus syttyi heti, ja seuraavana kesänä juoksua sisältäneet WODit herättivät vanhan kipinän uudelleen. Tiina oli juossut puolimaratoneja noin 15 vuotta aiemmin ja täyspitkä maraton oli jäänyt unelmien hyllylle odottamaan parempaa hetkeä.

Juoksukoulu syksyllä 2024 lisäsi kilometrejä ja itseluottamusta – ehkä tämä voisi oikeasti onnistua. Viimeinen sysäys tuli kuitenkin treeneissä käydystä keskustelusta:

"Sanoin Atelle että ensi vuonna tähtään maratonille – ja Atte totesi että sie teet sen jo tänä vuonna." 😄

Niin Tiina teki. Syksyllä 2025 hän juoksi ensimmäisen maratoninsa.

Matka – treeni, rytmitys ja kokonaisuus

Treeniprojekti oli kaikkea muuta kuin helppo, mutta sitäkin palkitsevampi.

"Jos sen tiivistää kolmeen sanaan: verta, hikeä ja kyyneleitä – mutta myös iloa, onnistumisia ja juoksemisen nautintoa."

Tiina rakensi itselleen kuukausi- ja viikkosuunnitelmat, joissa CrossFit ja juoksu rytmitettiin fiksusti yhteen:

• n. 3 CrossFit-treeniä viikossa

• juoksut usein ennen salitreeniä

• suunnitelmalliset lepopäivät

CrossFit osoittautui isoksi tueksi juoksuprojektissa:

• parempi juoksutekniikka myös väsyneenä

• vahvempi core ja jalkalihakset

• liikkuvuus ja kehonhuolto ehkäisivät loukkaantumisia

"Näillä kilometreillä ja tällä iällä olisin ollut nopeasti telakalla ilman liikkuvuuden ja voiman harjoittelua."

Painonpudotus ja palautuminen

Painonpudotus tapahtui pääosin jo ennen juoksuprojektin alkua, mutta ravinnon merkitys pysyi isossa roolissa.

Tiina seurasi makroja tarkasti varmistaakseen:

• jaksamisen

• palautumisen

• painonhallinnan

Hän huomasi myös ristiriidan kovan juoksuharjoittelun ja rasvanpolton välillä:

"Miinuskaloreilla on vaikeampi palautua. Tässä haen edelleen tasapainoa."

Haasteet – fyysiset ja henkiset

Fyysisesti

Suurin yksittäinen koettelemus oli kesän helteillä juostu 32 km pitkä lenkki.

"Kun se luki kalenterissa, se tehtiin – vaikka viimeisillä kilometreillä mietin että nyt alkaa hulluuden rajat löytyä." 😄

Henkisesti

Sairastelut ja perutut juoksutapahtumat olivat raskaimpia.
Ensimmäinen suunniteltu maraton meni ohi sairastelun takia – ja sen jälkeen kuntoa piti taas rakentaa uudelleen.

Motivaation ylläpito perustui rutiineihin:

"Jos aina odottais motivaatiota, sais aika kauan istua sohvalla. Treeni kalenterissa on treeni."

Vertaus oli osuva:

"Ei aina huvita harjata hampaitakaan, mutta kun tietää että se on hyväksi, sen tekee silti."

Itse maraton – kylmää, kipua ja voittoa

Lähtöviivalla tunnelma oli kaikkea muuta kuin lämmin:

"KYLMÄ 😄 Tuuli, sade ja 40 minuuttia tärinää ennen starttia. Siinä unohtui jännitys."

Reitin varrella tuli hetkiä, jolloin luovuttaminen kävi mielessä, mutta ei ollut vaihtoehto:

"Puhuin itelleni: mitäs Tiina jos juostaan ihan pikkusen vaan eteenpäin..."

Samalla mielessä kulki myös Hilma – Tiinan oma koira ja karvainen personal trainer, joka vaikutti tähän projektiin enemmän kuin moni ymmärtää. Kun sohva houkutteli ja väsymys painoi, Hilma istui nappisilmillään tuijottaen, pää hieman vinossa kuin sanoen: "eiköhän lähettäis lenkille?" Ja niin Tiina lähti.

Tässä projektissa Tiinalla oli oikeastaan kolme valmentajaa:

• Jarmo “Jarkki” Viskari – Jarkin juoksukoulu rakensi tekniikkaa, taktiikkaa ja uskoa tähän projektiin.

• Atte Kaasinen – CrossFit, voima, tukiharjoittelu ja henkinen sparraus.

• Hilma – kotona motivoiva karvakaveri, joka varmisti, ettei yksikään lenkki jäänyt välistä

Maaliin tulo

Maaliviivan ylitys oli emotionaalinen hetki, täynnä symboliikkaa:

"Elämässä on tullut käytyä omia maratoneja. Tämä tuntui niiden kruunulta. Kun vaan jatkaa, se maaliviiva tulee ennemmin tai myöhemmin."

Ja ennen kaikkea:
"Mie pystyin siihen."

Opit ja oivallukset

Tiina oppi projektin aikana valtavasti itsestään:

• keho pystyy uskomattomiin asioihin

• systemaattinen työ tuottaa tulosta

• palautumisen merkitys korostuu iän myötä

Se myös avasi uusia haaveita:
"Joskus juoksen vielä 100km ultran. Tiedän nyt, että se on mahdollista."

Miten tämä vaikutti arkeen?

Juoksuprojekti toi rakennetta ja aikatauluja, mutta myös mieluisaa rytmiä:

"Oli kiva sunnuntaisin kattoa tulevan viikon treenit ja sovitella palapelit kohdilleen."

Nyt tunnelma on odottava ja innostunut:

"En malta odottaa mitä juoksuhaasteita seuraavaksi voisi selättää." 😄

Tiinan vinkit maratonia haaveileville

**1. Uskalla unelmoida – ja tee.
"Täysiä vaan kohti unelmia, pystyt siihen kyllä!"

2. Yhdistä CrossFit ja juoksu fiksusti

• kokonaiskuormitus ratkaisee

• kaikkea ei voi tehdä täysillä

• kuuntele kehoa

• uskalla levätä

"Jos tietää että huomenna on kova juoksu, tänään ei tarvitse repiä CrossFitissä maksimeita."

Seuraava maali?

🎯 100 km ultrajuoksu
🎯 Uusi maraton ensi vuonna

"Jos luoja suo ja terveenä pysyy." 😄

Tiinan tarina on muistutus siitä, että suurimmat rajat eivät ole kehossa – vaan mielessä.

Ja että joskus yksi lause valmentajalta riittää muuttamaan "ehkä joskus" → "nyt".