Sirpan tarina: Vuosi sitten en saanut jalkoja irti lattiasta – nyt hyppään boxille

 Olin haaveillut treenaamisesta CrossFit salilla jo kymmenen vuotta. Pelkäsin kuitenkin, että laji olisi minulle liian rankka – ajattelin olevani liian huonokuntoinen. Kun näin Facebookissa ilmoituksen Heikot ja huonokuntoiset -ryhmän alkamisesta, uskalsin vihdoin hypätä mukaan.

Aloittaessani olo oli kaikkea muuta kuin energinen: väsähtänyt, huonokuntoinen, tylsä ja ärsyyntynyt. Kävelylenkit, etenkin ylämäet, olivat hankalia, vaikka koiran kanssa tuli liikuttua päivittäin.

Ensimmäiset treenit yllättivät positiivisesti. Ne olivat mukavia ja haastavia. Ehkä eniten yllätti kuitenkin se, kuinka helppoa tunnille oli tulla – ja kuinka hyvä fiilis salilla oli heti alusta asti.

Nyt, reilu vuosi aloituksesta, olo on tosi hyvä. Olen onnellinen siitä, miten hyvin jaksan nykyään treenata. Kävelyyn on tullut uudenlainen askellus, ja ylämäet menevät melkein huomaamatta. Arkeen on tullut uudenlaista jaksamista ja viitsimistä asioiden tekemisessä – virtaa riittää selvästi enemmän kuin ennen.

Olen huomannut itsessäni paljon muutoksia kuluneen vuoden aikana. Kropassa tapahtui paljon hyvää: vyötärönympärys on kaventunut reilusti ns. terveellisiin lukemiin, ja vaatekoko on pienentynyt pari numeroa. Myös nukkuminen ja palautuminen ovat parantuneet. Etenkin jaksaminen tehdä asioita on kasvanut ihan uudelle tasolle.

Treenien varrelta on jäänyt monia hetkiä mieleen, mutta yksi kirkkaimmista oli se, kun uskalsin hypätä boxille. Tuli kyllä voittajan fiilis! Vuosi sitten en saanut jalkoja irti lattiasta, saati että olisin hypännyt edes 20 kilon levypainon päälle.
Onhan noita muitakin hetkiä ollut: hyppynarulla hyppääminen, yritykset käsilläseisontaan seinää vasten, tangossa roikkuminen – jo se, että pääsin sinne ylös ja alas. Näistä mun yrityksistä on syntynyt monta narun hetkeä, etenkin kun niissä on usein mukana "ääniefekti". Sorry vaan kanssajumppaajat.

Se, mikä motivoi jatkamaan, on tämä hyväntuulisuus ja ilo, mikä treeneistä syntyy. Edistymistä tapahtuu – välillä hitaammin, välillä sattumanvaraisemmin – mutta eteenpäin mennään kuitenkin. Tulee opittua paljon uutta, kokeiltua asioita, jotka jäisivät yksin treenatessa kokonaan kokematta. Paljon ns. itsensä ylittämistä.

Tulevaisuuden tavoitteet? Kehittyä, kehittyä, kehittyä. Nälkä kasvaa syödessä – tai tässä tapauksessa treenatessa. Monta asiaa on vielä ihan alkutekijöissään, mutta olen huomannut, että jopa tällainen yli 60-vuotias voi kehittyä!

Jos joku nyt miettii, että uskaltaako lähteä mukaan – kuten minä mietin vuosi sitten – niin sanoisin: lähde ihmeessä rohkeasti mukaan. Älä epäröi. Tästä saa nii-iin paljon hyvää itselleen. Tulet huomaamaan, miten mukavaa tämä on, ja jokainen saa treenata juuri oman tasonsa mukaan.

Ja vielä se tärkeä asia: salin hyvä fiilis. Suuret kiitokset kanssajumppaajille! Kannustusta tulee kaikilta kaikille – tasosta riippumatta. Porukalla nauretaan, soitetaan suuta hyvässä hengessä ja treenataan.

Ja onhan nuo valmentajatkin ihan huippuja.

t: Sirpa

Haluatko kokea saman muutoksen kuin Sirpa?
Olitpa sitten huonokuntoinen, epävarma tai vain kaipaat piristystä arkeen – meillä pääset liikkeelle omalta tasoltasi. Mukaan pääsee helposti, juuri niin kuin Sirpa teki.

ALOITTAMINEN

Tule mukaan ja koe, kuinka hyvä olo syntyy liikkeestä, porukasta ja kannustavasta ilmapiiristä.

Treenit odottavat – uskallatko ottaa ensimmäisen askeleen?