Uutta oppimassa

Viime kesänä makasin selälläni tatamilla ja yritin epätoivoisesti irrottaa kokeneemman harjoittelijan otetta.

Tiesin suurin piirtein mitä pitäisi tehdä. Olin nähnyt tilanteen aiemminkin. Olin jopa joskus vuosia sitten harjoitellut samoja asioita.

Silti en saanut mitään aikaan.

Muutama sekunti myöhemmin jouduin taputtamaan luovutuksen merkiksi.

Siinä maatessani ja happea haukkoessani ajattelin vain:

"Tältä siis tuntuu olla aloittelija."

Olen valmentanut yli 30 vuotta ja tehnyt sitä ammatikseni noin 17 vuotta. Suuren osan ajasta olen ollut se ihminen, joka neuvoo, opettaa ja auttaa muita kehittymään.

Mutta viime vuosien aikana olin ehkä hieman unohtanut, miltä tuntuu olla itse se, joka ei osaa.

Miltä tuntuu tulla harjoituksiin tietäen, että lähes kaikki muut ovat sinua parempia.

Olin myös unohtanut ne tunteet, joita käy läpi saapuessaan itselleen vieraaseen paikkaan. Sen pienen jännityksen ennen harjoitusten alkua. Sen, ettei vielä tunne talon tapoja, ihmisiä ta...