Opiskellessani fysioterapeutiksi tein opinnäytetyöni ikääntyneiden alaraajojen voimaharjoittelusta. Yksi keskeisistä aiheista oli sarkopenia eli ikääntymiseen liittyvä lihaskato.

Sarkopenia kuulostaa hienolta lääketieteelliseltä termiltä, mutta käytännössä kyse on asiasta, joka koskettaa meistä jokaista. Iän myötä lihasmassa vähenee. Vielä tärkeämpää on kuitenkin se, että lihasvoima, nopeus ja räjähtävyys heikkenevät.

Moni ajattelee tämän olevan vain vanhusten ongelma. Todellisuudessa prosessi alkaa paljon aikaisemmin.

Lihasmassa saavuttaa huippunsa yleensä noin 30–40 vuoden iässä. Sen jälkeen alkaa hidas lasku. Aluksi muutokset ovat niin pieniä, ettei niitä juuri huomaa. Viisikymppisenä moni kuitenkin huomaa, ettei keho enää toimi aivan samalla tavalla kuin ennen. Kuusikymppisenä kehitys alkaa kiihtyä ja seitsemänkymppisenä vaikutukset näkyvät monilla jo selvästi arjessa.

Miksi tämä sitten on ongelma?

Koska lähes kaikki arjen toiminnot vaativat voimaa.

Tuolista nouseminen. Porta...

Moni ajattelee, että ikääntyminen tarkoittaa väistämättä luopumista kovasta harjoittelusta. Todellisuudessa asia ei ole niin, voit treenata paljon ja kovaa vielä vanhempanakin. Kehittyminen ei lopu tiettyyn ikään. Se vain muuttuu hieman erilaiseksi.

Sanonta "It will work if you will work for it" pätee edelleen. Kehittyminen on mahdollista lähes missä iässä tahansa, kunhan harjoittelu on säännöllistä ja pitkäjänteistä.

Iän myötä yksi asia nousee kuitenkin ylitse muiden: palautuminen. Totta puhuen palautuminen on aina ollut tärkeää, mutta nuorempana sitä ei välttämättä huomaa. Kaksikymppisenä voi valvoa liian myöhään, syödä vähän sinne päin ja silti selvitä seuraavan päivän harjoituksesta melko hyvin. Vuosien karttuessa lasku tulee nopeammin maksettavaksi. Uni, ravinto, stressinhallinta ja palauttavat päivät eivät ole harjoittelun sivutuotteita, ne ovat osa harjoittelua.

Myös harjoittelun monipuolisuuden merkitys korostuu iän myötä. Moni ajattelee, että kehittyäkseen pitäisi tehdä ene...