Uutta oppimassa

Viime kesänä makasin selälläni tatamilla ja yritin epätoivoisesti irrottaa kokeneemman harjoittelijan otetta.

Tiesin suurin piirtein mitä pitäisi tehdä. Olin nähnyt tilanteen aiemminkin. Olin jopa joskus vuosia sitten harjoitellut samoja asioita.

Silti en saanut mitään aikaan.

Muutama sekunti myöhemmin jouduin taputtamaan luovutuksen merkiksi.

Siinä maatessani ja happea haukkoessani ajattelin vain:

"Tältä siis tuntuu olla aloittelija."

Olen valmentanut yli 30 vuotta ja tehnyt sitä ammatikseni noin 17 vuotta. Suuren osan ajasta olen ollut se ihminen, joka neuvoo, opettaa ja auttaa muita kehittymään.

Mutta viime vuosien aikana olin ehkä hieman unohtanut, miltä tuntuu olla itse se, joka ei osaa.

Miltä tuntuu tulla harjoituksiin tietäen, että lähes kaikki muut ovat sinua parempia.

Olin myös unohtanut ne tunteet, joita käy läpi saapuessaan itselleen vieraaseen paikkaan. Sen pienen jännityksen ennen harjoitusten alkua. Sen, ettei vielä tunne talon tapoja, ihmisiä ta...

Ja puhutaan nyt nimenomaan siitä, kun ei huvita treenata.

Lyhyt vastaus on: jotain.

Kun ei huvita, teen jotain. En välttämättä sitä mitä olin suunnitellut, mutta edes jotain.

Something Beats Nothing.

On yleinen harhaluulo, että aktiivisesti liikkuvat ihmiset ovat jotenkin erityisen motivoituneita.

Eivät ole.

Vuosien aikana olen huomannut, että liikunnan suurin haaste ei ole kova treeni, huono ohjelma tai kiireinen elämä. Suurin haaste on tavallinen tiistai-ilta, kun työpäivä on ollut pitkä, sohva näyttää houkuttelevalta ja treeneihin lähteminen tuntuu viimeiseltä asialta, jota haluaisi tehdä.

Silti jotkut lähtevät ja toiset jäävät kotiin.

Ero ei yleensä ole motivaatiossa.

Motivaatio on huono pomo

Motivaatio tulee ja menee. Se on harvemmin paikalla silloin, kun sitä eniten tarvittaisiin.

Se on mukava vieras silloin, kun se sattuu paikalle. Silloin siitä kannattaa nauttia ja ottaa kaikki hyöty irti.

Ongelma on, että motivaatioon ei voi luottaa.

Jos odotat täydellistä fiilist...

Opiskellessani fysioterapeutiksi tein opinnäytetyöni ikääntyneiden alaraajojen voimaharjoittelusta. Yksi keskeisistä aiheista oli sarkopenia eli ikääntymiseen liittyvä lihaskato.

Sarkopenia kuulostaa hienolta lääketieteelliseltä termiltä, mutta käytännössä kyse on asiasta, joka koskettaa meistä jokaista. Iän myötä lihasmassa vähenee. Vielä tärkeämpää on kuitenkin se, että lihasvoima, nopeus ja räjähtävyys heikkenevät.

Moni ajattelee tämän olevan vain vanhusten ongelma. Todellisuudessa prosessi alkaa paljon aikaisemmin.

Lihasmassa saavuttaa huippunsa yleensä noin 30–40 vuoden iässä. Sen jälkeen alkaa hidas lasku. Aluksi muutokset ovat niin pieniä, ettei niitä juuri huomaa. Viisikymppisenä moni kuitenkin huomaa, ettei keho enää toimi aivan samalla tavalla kuin ennen. Kuusikymppisenä kehitys alkaa kiihtyä ja seitsemänkymppisenä vaikutukset näkyvät monilla jo selvästi arjessa.

Miksi tämä sitten on ongelma?

Koska lähes kaikki arjen toiminnot vaativat voimaa.

Tuolista nouseminen. Porta...

Olen valmentanut yli 30 vuotta.

Ensimmäiset vuodet menivät pitkälti kamppailulajien parissa, mutta 2000-luvun alusta lähtien olen tehnyt myös personal trainerin ja muun liikunta-alan valmentajan töitä.

Siinä ajassa olen nähnyt aika monta ruokapäiväkirjaa. Olen keskustellut ravinnosta todennäköisesti tuhansien ihmisten kanssa ja nähnyt hyvin erilaisia tapoja syödä.

Yksi asia on vuosien aikana tullut selväksi.

Useimmilla ihmisillä ongelma ei ole tiedon puute.

Päinvastoin. Ravitsemuksesta tietoa on tarjolla enemmän kuin koskaan.

Ongelma on usein siinä, että perusasiat eivät ole kunnossa.

Ei tarvita kymmentä uutta sääntöä. Ei täydellistä ruokavaliota. Ei uusinta trendidieettiä.

Aloittaisin kolmesta asiasta.

Nämä eivät ole tärkeysjärjestyksessä. Jokaisella meistä on omat kohtansa, joissa on eniten korjattavaa.

1. Proteiinia jokaiselle aterialle

Riittävä proteiinin saanti on yksi hyvän ruokavalion perusasioista.

Proteiinilla on tärkeä rooli esimerkiksi lihasmassan ylläpitämisessä...

En tiedä, pelaavatko lapset enää pasianssia oikeilla korteilla. Minun lapsuudessani sitä pelattiin. Keittiön pöydän ääressä, mökillä sateisena päivänä tai joskus vain siksi, että aikaa piti saada kulumaan.

Muistan myös yhden asian erittäin hyvin.

Jos peli ei näyttänyt menevän läpi, sääntöjä pystyi aina vähän venyttämään.

Yksi kortti toiseen paikkaan. Toinen vähän oikaisten. Yhtäkkiä umpisolmu oli auki ja peli jatkui.

Lopulta pasianssi meni läpi.

Mutta mitä siitä oikeastaan voitti?

Ei mitään.

Kortit eivät tienneet, että olin huijannut. Peli ei tullut paremmaksi. Minä vain kerroin itselleni tarinaa siitä, että olin onnistunut.

Aikuisiällä olen huomannut, että sama ilmiö seuraa meitä yllättävän usein salille, lenkkipolulle ja ruokapöytään.

Moni meistä huijaa välillä "pasianssissa".

Treeneissä se voi tarkoittaa sitä, että laskemme mielessämme tehdyn työn vähän todellisuutta suuremmaksi. Kolme treeniä muuttuu viideksi. Kävelylenkki muuttuu rankaksi harjoitukseksi. Ruokavalio on...

"Liikunta on tervettä ja urheilu on sairasta."

Tuo on yksi lempisanonnoistani.

Vaikka lausahdus on tarkoitettu hieman huumorilla, siinä piilee myös tärkeä ajatus. Kaikki liikkuminen ei ole samanlaista.

Osa liikkumisesta on tavoitteetonta. Lähdet kävelylle, koska sää on hieno. Käyt pyöräilemässä, koska siitä tulee hyvä olo. Menet salille hikoilemaan pitkän työpäivän jälkeen. Tätä on liikunta, ja se on erinomaista sellaisenaan.

Mutta jos haluat kehittyä, pelkkä liikunta ei riitä. Tarvitset tavoitteellista harjoittelua.

Ja tavoitteellinen harjoittelu jakautuu kolmeen tilaan:

Harjoittelu.

Treenaaminen.

Kilpaileminen.

Kaikki kolme ovat hyviä.

Kaikkia kolmea tarvitaan.

Ja kaikille löytyy oma aikansa ja paikkansa.

Ongelmat alkavat yleensä silloin, kun niiden keskinäinen suhde vääristyy.

Jos vain harjoittelet tekniikkaa, mutta et koskaan kuormita itseäsi, kehitys jää vajaaksi.

Jos vain treenaat, mutta et koskaan käytä aikaa taitojen harjoitteluun, eteneminen hidastuu.

Ja jos yri...

Kunto rakennetaan kalenterissa

Syksy on monelle vuoden kiireisintä aikaa.

Kesän rennompi rytmi vaihtuu arkeen, lapset palaavat kouluun, harrastukset käynnistyvät ja työelämässä vauhti kiihtyy. Kalenteri täyttyy nopeasti erilaisista menoista ja velvollisuuksista. Juuri silloin liikunta saattaa olla se, joka jää herkästi pois.

Se on harmi, sillä treeni antaa aina enemmän kuin ottaa.

Moni ajattelee, ettei ole aikaa. Todellisuudessa kyse on usein aikatauluttamisesta ja ennakkoon suunnittelemisesta. Harva meistä jättää työpalaverin väliin siksi, että on kiire. Harva unohtaa lasten harrastuskuljetukset. Ne ovat kalenterissa, ja siksi ne tulevat tehtyä.

Sama ajattelutapa kannattaa ottaa käyttöön liikunnan kanssa.

Lukitse treenit kalenteriin etukäteen. Päätä jo sunnuntaina, minä päivinä ja mihin aikaan liikut seuraavalla viikolla. Kun treeni on merkitty kalenteriin, niistä on paljon helpompi pitää kiinni. Ilman aikataulutusta treenit jäävät helposti ajatuksen tasolle.

Kalenteri ei ole k...

Se pätee bisnekseen, ihmissuhteisiin, opiskeluun ja aivan erityisesti harjoitteluun.

Moni haluaa enemmän. Parempaa kuntoa, enemmän voimaa, pienemmän vyötärönympäryksen, paremman juoksuajan tai vaikkapa ensimmäisen leuanvedon. Tavoitteissa ei ole mitään vikaa. Ongelma syntyy silloin, jos tavoite ja panostus eivät kohtaa.

Jokaisen kannattaa kysyä itseltään yksi yksinkertainen kysymys:

Paljonko olen valmis maksamaan tästä voitosta?

En tarkoita pelkästään rahaa.

Tarkoitan aikaa. Energiaa. Vaivannäköä. Harjoituskertoja. Unia. Ruokavalintoja. Priorisointia.

Kaikilla meillä on käytössämme samat 24 tuntia vuorokaudessa. Siksi aika on usein arvokkain resurssimme. Jos olet valmis harjoittelemaan kaksi kertaa viikossa, saat tietyn tuloksen. Jos olet valmis harjoittelemaan viisi kertaa viikossa, tulos on todennäköisesti erilainen.

Kumpikaan vaihtoehto ei ole väärä.

Tärkeintä on, että panostus ja odotukset ovat samassa suhteessa.

Rahalla voi myös ostaa aikaa ja tehokkuutta.

Hyvä valmentaj...

CrossFit saa joskus kritiikkiä siitä, että kaikki tehdään kellon perässä kiireellä.

Todellisuudessa kello on yksi syy siihen, miksi harjoittelu on niin tehokasta.

Joskus kuulen sanottavan, että CrossFitissa tehdään asioita kiireellä ja hosuen, koska treeneissä on kello.

Ymmärrän mistä ajatus tulee. Seinällä pyörii iso ajastin, valmentaja huutaa minuutteja ja ihmiset liikkuvat välillä hengästyneinä ympäri salia.

Mutta se ei ole kellon tarkoitus.

Kello ei ole siellä siksi, että asioita tehtäisiin kiireemmin. Se on siellä siksi, että asioita voitaisiin mitata.

Ilman kelloa tiedämme vain, että treeni tuntui raskaalta. Kellon avulla tiedämme kuinka paljon työtä teimme, kuinka kauan siihen meni aikaa ja olemmeko paremmassa kunnossa kuin viime kuussa tai viime vuonna.

CrossFitin perustaja Greg Glassman määritteli kunnon kyvyksi tehdä enemmän työtä lyhyemmässä ajassa. Tätä kutsutaan työkapasiteetiksi.

Jos et mittaa aikaa, et voi tietää onko työkapasiteettisi kasvanut.

Siksi kello on y...

Liikuntaan, ravintoon ja terveyteen liittyy paljon yleispäteviä ohjeita. Nuku enemmän. Syö proteiinia. Liiku säännöllisesti. Huolehdi palautumisesta.

Nämä ovat hyviä neuvoja, mutta niiden ongelma on siinä, että ne eivät aina osu oikeaan kohteeseen.

Liian usein annamme kaikille samat ohjeet riippumatta siitä, missä kunnossa ihminen on, kuinka paljon hän liikkuu tai mitä hän tavoittelee. Silloin keskitymme helposti vääriin asioihin.

Sama tavoite, eri mittakaava

CrossFitin perustaja Greg Glassman sanoi aikoinaan, että olympiaurheilijan ja ikääntyvän ihmisen tarpeet eroavat toisistaan määrässä, eivät laadussa.

Molemmat tarvitsevat voimaa, kestävyyttä, tasapainoa, liikkuvuutta ja koordinaatiota.

Molempien tarvitsee kyetä kyykkäämään, nostamaan, kantamaan, työntämään ja nousemaan ylös maasta.

Ero on siinä, kuinka paljon.

Isovanhempi tarvitsee kyykyn päästäkseen turvallisesti ylös tuolista. Olympiaurheilija tarvitsee kyykyn nostaakseen satoja kiloja painoa.

Liike on sama. Tavoite on ...